torstai 24. helmikuuta 2011

Tähti on nyt Elli

Kiitos kasvattien omistajille pentujen kuulumisista. Niitä on aina niin mukava kuulla. 

Pojat on poikia eli Täplä on Täplä ja Tikru on Tikru. Tytöt ovat kaikki muuttaneet kutsumanimensä kuten tyttöjen tapaa tehdäkin (ainakin ihmistyttöjen). Raita muutti nimensä Doraksi, Laikkusta tuli Safi ja nyt Tähti on kutsumanimeltään Elli. Hienoja nimiä kaikki ja helppo kutsua. :)

Eilen tehtiin puolentoista tunnin autoilut koko lauman kanssa. Pennut olivat häkissä, häkki vei puolet takapenkistä ja isot häkin vieressä, toinen puoli takapenkistä. Hyvin mahtuivat. Ensimmäinen kerta näin pitkällä automatkalla meni hyvin, kukaan ei ilmoittamut minkäänlaisia vastalauseita asian johdosta. Hienoa. Nyt tietää ettei pitempikään autoilu tuota ongelmia. Isot koirat Daly ja Dinä ovatkin aina pitäneet autoilussa. Mikäs sen mukavampaa on nukkua tasainen hurina korvan alla.

Kaikki pennut (omat ja kasvatit) ovat saaneet ensimmäiset rokotuksensa. Kaikki hyvin. Aikaisemmin muistaakseni jompikumpi isoista oli aina rokotuksista seuraavana päivänä ollut vähän saamaton. Nyt ei kenellekään ilmeisesti tullut mitään oireita. Hyvä.

Ruokailussa pienillä, siis ihmisten ruokaillessa, on K-12(kk) tai sitten ei. Kun minä olen vahingossa lipsunut antamaan leivänpalastani isoille palasen ja komentanut ne sen jälkeen matkoihinsa, niin pienille ei anneta pöydästä mitään. Muut meillä ei tälläisiä "lipsahduksia" teekään. Pienet katsovat pöydän vierestä että on epistä että isot saa herkkuja, mutta ehkä ne tyytyvät kauheen kohtaloonsa ja hyökkäävät heti vuoden vanhoina saamaan osinkonsa. No leikki sikseen. Pitäisi kait lopettaa noille isoillekin herkkujen antaminen ruokapöydästä. Mutta ... lahjonta on niin kivaa.

Polski Owczarek Nizinny "Iiti"
Viime viikolla kävi Iiti-koira (Polski Owczarek Nizinny) kyläilemässä pentujen aikana ensimmäisen kerran. Daly ja Dina ovat aina olleet Iitin kavereita ja pentuihinkin Iiti suhtautui kuin olisi aina ollut meillä. Hienosti meni ensi tapaaminen. Koko on vähän eri luokkaa kun meidän koirilla. Dora vähän kummeksui moista jättiläistä, mutta alku ihmettelyn jälkeen uskaltautui Dorakin jo vetämään Iitiä turkista. Iiti ei moisesta juurikaan välittänyt  ja siirtyi rähjäämättä kohteliaasti vähän sivummalle. Iiti on myös pitkäkarvainen, tosin paljon karkeammalla karvalla kuin Shih tzut.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Safi matkustaa aina autossa tyttöjen välissä/vieressä lentokassissa ja ei ole kertaakaan inahtanutkaan.

Pehmitetyt papanat eivät enää miellytä Safia ollenkaan. Mielluummin on tuntikausia syömättä. Olen siis ruvennut osittain antamaan kuivina ja toistaiseksi ainakin juonut vettä päälle.Kakka tosin muuttui kovemmaksi...
Paino oli viikon alussa 2,8kg eli muistaakseni sama kuin Doralla.

Eilen kokeilin perunaa ja jauhelihaa iltaruokana ja moista syömäintoa en ole vielä tähän mennessä nähnytkään! Kuppi tyhjeni alta aikayksikön. Meillä melkein siirtymässä kolmeen ateriaan. Ehkä ottaa vielä muutaman papanat kuivana illalla. Kai ok?

Illalla myös aina riehunta/puremisharjoitus tunti. Sen päätteeksi avaan ikkunat ja Safi rauhoittuu ja rupeaa nukkumaan.

Terveiset Sveitsistä

Raxu kirjoitti...

Itsekin olen tällä viikolla siirtynyt kuiviin papanoihin, ensin annoin pennuille puolet kuivina ja puolet kosteina sekaisin, mutta viime aikoina olen antanut vain kuivina. Vesi maistuu nyt enemmän ja pitää vain muistaa pitää vesikippo täynnä vettä.

Kolmeen ateriaan voi siirtyä ihan hyvin, Pidentää ruokaväliä tai jättää yhden ruuan väliin. Mikä sitten sopiikaan päivärytmiin parhaiten. Kun pentu syö hyvin eikä laihdu tai liho (mutta toki kasvaa)niin kaikki on hyvin.

Pennun sopivan "painon" tunteen kylkiluiden päällä olevasta rasvasta. Jos tuntuu pelkät kylkiluut on pentu liian laiha. Jos ei tunnu kylkiluita ollenkaan tai heikosti on jo lihava. Kun kylkiluut tuntuvat mutta niiden päällä on kuitenkin selvästi peitettä (rasvaa) on pentu sopivan kokoinen. Pentu saa olla kuitenkin ennemmin pikkuisen pullea kuin laiha mutta ei lihava.

Kannattaa kokeilla, jos pentu ei syö ruokaansa esim 20 minuuttiin kun se annetaan hänelle, niin nostaa ruoan pois ja tarjoaa seuraavan kerran seuraavana ruoka-aikana. Silloin on jo varmaan enempi nälkä ja ruoka maistuu paremmin.

Illan riehunta tuntuu kuuluvan pienille ja vähän isommillekin, niin meilläkin. Riehuminen saattaa loppua ihan yhtä-äkkiä kuin on alkanutkin ja sitten onkin vuorossa unien aika.
Terkuin jäätävän kylmästä ilmanalasta. t. Raija

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hyvistä neuvoista! Kiva, kun voi näin netin kautta vaihtaa ajatuksia.

Terv Mirika