12 viikkoa ja risat, rokotus

Nyt on pennut ja isot rokotettu. Pennut saivat nelosrokotteen ja isot saivat rabieksen ja kennelyskä-rokotteen. Yleistutkimus ja kaikki kunnossa. Tikrun napatyrä tulee leikattavaksi varmaan tässä  kuukauden sisällä, mutta ei ole kuitenkaan vielä kiireinen. Seuraillaan asiaa. Sirut löytyivät kaikilta niin pennuilta kuin aikuisiltakin.

Pennut painavat nyt jo ihan reippaasti. Tikru painaa noin 3600g ja Dora 2800g ja risat. Daly-mamman paino on nyt 6900 g ja Dina on 7800 g. Dalyn lihotuskuuri on näköjään tuottanut tulosta, mutta paino on tainnut nousta Dinalle. Välillä onkin ihmetelty kumpikos sen Dalyn ruuan syö. Tikru alkaa näyttämään aina vaan selvemmin pojalta selvästi rotevammalla olemuksellaan, kun taas Dora on hento neiti. Doran ikenet kutiavat ja ruoka ei kovin hyvin maistu. Tikrulla sen sijaan kaikki maistuu, niin isojen koirien ruuat kuin omatkin. Kaikki käy mikä syötäväksi on tarkoitettu ja välillä nekin mitkä ei ole. Kun isot koirat on syömässä kannattaa siirtyä vaanimisasentoon ruokakuppien läheisyyteen. Aina kun kukaan ei huomaa voi hinautua sentin eteenpäi ja olla niin kuin ei olisikaan. Pikkuhiljaa isojen ruokakuppi on aivan nenän edessä ja kyllä kupista on aina joku nappula luiskahtanut reunan ylitse. Siitä on hyvä napäta tuo pudonnut nappula. Jos vain isot poistuvat hiukankin kupiltaan, ei montaa sekunttia mene kun molemmat riiviöt ovat iskeneet loppuruokaan ja kupit on tyhjiä. Siinä vauhdissa isotkin jää toiseksi.

Nukkumistottumuksetkin alkavat hahmottumaan. Tikrulla varsinkin on mieltymys kaivautua jonnekin, kuten maton alle tai makuualustan alle.  Pitää vaan liikkuessa varoa ettei astu minkään muhkuraisen maton päälle, siellä voi olla Tikru välissä.

Tikrun lemppari makuupaikkoja

Dora menee häiriköimään toisen unia

Viime yönä puoli neljän aikaan heräsimme valtavaan kiljuntaan, kun Dora oli onnistunut änkeämään itsensä kaappien välissä olevaan koloon ja huusi aivan hillittömästi. Ei uskoisi kuinka paljon ääntä lähtee pienestä koirasta. Ei se mitään että yksi huusi, mutta kun koko lauma hätääntyi ja alkoi ulvomaan, haukkumaan ja kiljumaan mielettömästi. Ei ole moista kiljujaista koskaan kohdalleni sattunut. Ei edes silloin kun Dinaa yksi kesä pisti mehiläinen ja siitäkin lähti hillitön ääni. Onneksi tästä selvittiin pelkällä aamuyön säikähdyksellä, mukava herätys.

Pennut ovat myös keksineet missä nameja säilytetään, ja yrittävät päästä omatoimisestikin osingolle.

Vähän pitäisi olla pituutta lisää

Daly-mamma pitää tilanteitä edellen hallinnassaan ja katselee pää korkealla miten toimivat. Jos jotain epäilyttävää on niin kuri on Daly-mamman hanskassa edelleen.

Daly vahdissa ja osa pehmoleluista joita on kasaantunut muutama,
mutta kun on paljon puolet voi ottaa ja laittaa pesukoneeseen,
niin taas on puhtaita leluja.